Luulisi, että kahdeksassa tollerissa ja viidessä koikkerissa riittäisi ihan tarpeeksi hoitamista. Mutta ei! Kun näkee "sen oikean" niin eihän siinä mikään pidättele - tämän tietävät varmasti kaikki koiraihmiset.
Olin vähän aikaa sitten kisamatkalla Pohjois-Suomessa parin tollerini kanssa ja matkalla tutustuin toiseen kasvattajaan, joka asustelee Oulun tietämillä. Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, kerroimme koiristamme, kasvatusperiaatteistamme ja muusta sellaisesta. Rupattelun aikana selvisi, että tällä kasvattajalla oli pari vuotias ja oikein kaunis narttukoira etsimässä uutta kotia. Taruksi kutsuttu tolleri oli tullut kasvattipalautuksena kun perheessä oli puhjennut allergia. Kasvattaja kertoili tyttösen luonteesta ja näytti vielä valokuvaa tästä punaturkista. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Muodollisuudet hoidettiin siinä sitten paikanpäällä ja Taru lähti matkaani.
Kotosalla Taru sai tutustua koko laumaan, vähän alkukankeutta on huomattavissa mutta eiköhän se pian porukkaan sopeudu. On se nätti tyttö :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti